Populistien jäljittelyn sijaan on kiinnitettävä huomiota niihin huolenaiheisiin, joita populistit käyttävät hyväkseen, kirjoittaa Human Rights Watch -järjestön pääjohtaja Kenneth Roth.
Emmanuel Macron voitti Ranskan presidentinvaaleissa Marine Le Penin, ahdasmielisen populismin noususta huolestuneet saattoivat huokaista helpotuksesta. Macronin ennakoituakin suurempi äänisaalis oli ranskalaisten vastalause Marine Le Penin vihaan ja suvaitsemattomuuteen perustuvalle politiikalle.
Liialliseen tyytyväisyyteen ei silti ole aihetta. Le Penin puolue voi menestyä Ranskan kesäkuisissa parlamenttivaaleissa. EU:n arvoja pilkkanaan pitävät populistit ovat vallassa Unkarissa ja Puolassa. Britannian pääministeri Theresa Mayn tavoitteena on brexitin ohella ihmisoikeuksien rajoittaminen, joko kumoamalla Britannian ihmisoikeuslainsäädäntö tai irtautumalla Euroopan ihmisoikeussopimuksesta.
Euroopan ulkopuolella populistit ovat vallassa Turkissa, Venäjällä, Egyptissä, Intiassa, Filippiineillä ja Yhdysvalloissa. ”Kansan” nimissä puhuvat johtajat ovat osoittaneet, että he ovat valmiita polkemaan epäsuosiossa olevien vähemmistöjen – ja usein jopa valtavirtaa edustavien arvostelijoiden – oikeuksia.
MITEN tämän vaarallisen populismin torjuntaa voidaan tehostaa?
On syytä tarkastella huolenaiheita, joita populistit käyttävät hyväkseen. Populistit ovat taitavia tarjoamaan helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. He tekevät usein kaikkein heikoimmista syntipukkeja. Tämä ei saa viedä huomiota niistä todellisista epäkohdista, jotka ovat kasvattaneet populistien suosiota.
Talouden globalisaatio ja tekniikan muutokset levittävät osattomuuden tunnetta. Monet ovat jääneet työttömiksi tai joutuneet tinkimään palkastaan. Päättäjät ovat luottaneet liikaa siihen, että vapaakaupan tuoma talouskasvu koituu kaikkien hyväksi, eivätkä he ole kiinnittäneet tarpeeksi huomiota taloudellisen hyödyn jakamiseen ja irtisanottujen kohtaloon.
Populismia voidaan torjua varmistamalla riittävä sosiaaliturva, torjumalla työttömyyttä muun muassa koulutusta tehostamalla ja jakamalla talouskasvun hedelmät aiempaa oikeudenmukaisemmin – vaikkapa korjaamalla rikkaita turhaan suosivia verokäytäntöjä.
Populismin torjuminen edellyttää myös maahanmuuttoon ja integraatioon liittyvien ongelmien korjaamista. Vahvat voimat vetävät ihmisiä Eurooppaan: vainojen, köyhyyden ja konfliktien pakenemiseen yhdistyy länsimaiden väestön vähenemisestä johtuva työvoimatarve.
EUROOPAN MAAT eivät ole onnistuneet kovin hyvin maahanmuuttajayhteisöjen integroinnissa. Toivottomuutta henkivät Pariisin esikaupunkialueet ovat tästä hyvä esimerkki.
Populismin torjumisessa on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota integraation esteisiin, kuten eriarvoisuuteen koulutuksessa, työllisyydessä, asuntopolitiikassa ja viranomaisvalvonnassa. Lisäksi tarvitaan avoimempaa keskustelua maahanmuuton ja integraation tasapainosta. Hallitusten epäonnistuminen integraatiossa on varma keino saada kansalaiset vastustamaan maahanmuuton jatkumista.
Kenties tärkeintä kuitenkin on, että populismia torjutaan puolustamalla demokraattisia arvoja. Valtavirtaa edustavat poliitikot ovat liian usein vastanneet populismin uhkaan ryhtymällä jäljittelemään populismia. Juuri näin Alankomaiden pääministeri Mark Rutte teki voittaessaan populisti Geert Wildersin niukasti maaliskuisissa vaaleissa.
Jäljittelemällä populisteja halutaan kääntää äänestäjät pois populismin pauloista, mutta viime kädessä näin oikeutetaan populistien sanoma. Silloin populistiset ajatukset ja politiikka saavat jalansijaa, vaikka populistit eivät voittaisi vaaleja.
MACRON on sanonut tekevänsä kaiken voitavansa, jotta ranskalaisilla ei ole enää syytä äänestää ääriliikkeitä. Hänen on varmasti vaikea täyttää lupauksensa, mutta Macronin voitto on joka tapauksessa rohkaiseva: se perustui Ranskan ja EU:n demokraattisten periaatteiden varauksettomaan puolustamiseen. Liittymällä Saksan Angela Merkelin ja Kanadan Justin Trudeaun kaltaisten johtajien joukkoon Macron vahvisti tukevansa keskeisimpiä ihmisoikeuksia.
Tätä tarvitaan lisää. Populistit ovat osoittaneet, etteivät kaikki ole välttämättä samaa mieltä ihmisoikeuksien tärkeydestä – toisin kuin länsimaiden johtajat ja ihmisoikeusjärjestöt pitkään olettivat. Populismia voidaan torjua vain, jos ihmiset samastuvat demokraattisten yhteiskuntien perusarvoihin. Näemme nyt, että näistä arvoista on pidettävä jatkuvasti huolta.
