PRESIDENTTI Xi Jinping toteuttaa Kiinan kokonaisvaltaisimpia ja julmimpia sortotoimia vuosikymmeniin. Toisinajattelijoita vaiennetaan. Kansalaisjärjestöjä lakkautetaan. Riippumatonta lehdistöä ei enää ole. Verkkokeskustelua rajoitetaan. Hongkongin rajoitetut vapaudet kyseenalaistetaan. Xinjiangin uiguuriväestöä ja muita turkinsukuisia muslimeja varten Pekingin hallinto on rakentanut maailman päällekäyvimmän valvontajärjestelmän ja vanginnut toista miljoonaa ihmistä aivopestäviksi.
Pekingille on ollut tärkeää välttää kansainvälinen arvostelu. Pekingin hallinto on jo pitkään sensuroinut sitä, mitä ihmiset voivat sanoa Kiinassa. Nyt se yrittää sensuroida arvostelua kautta maailman. Tämä uhkaa koko kansainvälistä järjestelmää, jolla suojataan ihmisten oikeuksia kaikkialla maailmassa.
JOTKUT diktaattorit ja itsevaltiaat seuraavat mielellään Kiinan esimerkkiä, sillä hekään eivät pidä ihmisoikeusloukkaustensa arvostelusta. Toiset vallanpitäjät yksinkertaisesti ostetaan hiljaisiksi esimerkiksi investoinneilla. Joiltakin Euroopan hallituksilta Peking on uhannut estää pääsyn Kiinan markkinoille.
Pääkohteekseen Peking on valinnut Yhdistyneet kansakunnat. YK:n ihmisoikeusneuvostossa Kiina vastustaa rutiininomaisesti kaikkia ihmisoikeusaloitteita, joilla arvostellaan tiukasti jotakin tiettyä maata. YK:n päämajassa New Yorkissa Kiinan hallitus välttelee päättäväisesti keskustelua toimistaan Xinjiangissa. YK:n pääsihteeri António Guterres on kieltäytynyt vaatimasta julkisesti Kiinaa lopettamaan turkinsukuisten muslimien joukkopidätykset.
YK:n turvallisuusneuvostossa Kiina estää yhdessä Venäjän kanssa toimet vakavissa tilanteissa, jotka koskevat esimerkiksi Syyriaa, Myanmaria ja Venezuelaa. Peking jättää uhrit mieluummin oman onnensa nojaan kuin muodostaa ihmisoikeuksien puolustamisesta ennakkotapauksen, joka kääntyisi sen omaa sortovaltaa vastaan.
EUROOPAN UNIONI on esittänyt Xinjiangista ihmisoikeusneuvostossa useita voimakkaita lausuntoja, joista yksi muodosti perustan kaikkien aikojen laajimmalle hallitusten yhteislausumalle Kiinaa vastaan.
Myös Euroopan parlamentti on korottanut ääntään johdonmukaisesti, ja joulukuussa se myönsi arvostetun Saharov-palkinnon taloustieteilijä Ilham Tohtille. Hän on vangittuna oleva uiguuri.
EU ja sen jäsenvaltiot voivat tehdä kuitenkin enemmän. Kiinan viranomaisia tapaavien eurooppalaisten johtajien on huomattava, ettei heidän lähtökohtainen luottamuksensa hiljaiseen diplomatiaan riitä ihmisoikeuksien tehokkaaseen edistämiseen. Jos Kiinan kansalaiset – maan tärkein muutosvoima – eivät kuule Euroopan johtajia, näiden toimilla ei ole juuri merkitystä.
Euroopan hallitusten on vältettävä kaksinaismoraalia Kiinan kanssa. Jos ne haluavat saada Myanmarin viranomaiset vastuuseen rohingyamuslimeihin kohdistuvasta väkivallasta, miksei niin yritetä tehdä uiguurimuslimeja sortavien Kiinan viranomaisten kanssa? Jos Saudi-Arabian tai Venäjän toimia ihmisoikeusloukkausten oikeuttamiseksi ja silottelemiseksi seurataan tarkasti, miksi ei toimita samoin Kiinan suhteen? Jos hallitukset kannustavat keskusteluun Israelin tai Venezuelan ihmisoikeusloukkauksista, miksi Kiinan kanssa toimitaan toisin?
EUROOPAN hallitukset eivät saa alistua myöskään Kiinan hajota ja hallitse -strategiaan. Keskustellessaan Kiinan kanssa erikseen hallitukset pysyvät usein hiljaa, mutta yhdessä toimimalla voimatasapainoa voidaan liikuttaa.
Ihannetilanteessa EU:n kaikki jäsenvaltiot puhuisivat yhdellä äänellä. Yksikin soraääni voi vesittää lujan kannanoton. Kannanottoihin on saatava mukaan mahdollisimman monta Euroopan hallitusta, jotka haluavat vastustaa tiukasti Pekingin ihmisoikeusloukkauksia, mukaan lukien Britannia vielä brexitin jälkeenkin. Kiinan hallitus uhkaa varmasti taloudellisilla vastatoimilla, mutta niilläkään ei voida painostaa kaikkia maita yhdellä kertaa.
Eurooppakin voi käyttää talouden vipuvarsia: EU voisi vaikkapa vaatia yrityksiä varmistamaan, että niiden toimitusketjuissa ei käytetä laajamittaista pakkotyövoimaa.
Jokaisen Euroopan hallituksen on oltava mukana torjumassa Kiinan hallituksen hyökkäystä kansainvälistä ihmisoikeusjärjestelmää vastaan. Pelissä on vuosikymmenien edistys ihmisoikeuksien alalla – ja oma tulevaisuutemme.
